Minun saareni

Vasta viikko sitten saavuin Dodekanesian saaristoon kuuluvalle Kosin saarelle, ja jo nyt olen menettänyt saarelle sydämeni. Olen ihmetellyt, miksi en ole aikaisemmin tullut Kreikkaan, sillä maa on uskomattoman kaunis, ja tällä saarella on vaikka kuinka paljon tekemistä. Introviikko alkaa olla hiljalleen lopuillaan ja perjantaina olen lentokentällä vastaanottamassa ensimmäistä koneellista lomailijoita, mutta mitä kaikkea olen jo ehtinyt kokea! Heti Kosille saavuttuani, tapasin vanhan kämppikseni ja ystäväni Christianin. Jälleennäkemiset ovat yksi tämän työn parhaita puolia. Meille on tulossa hieno kesä! Asetuin taloksi uuteen asuntooni, ja tässä viikon aikana ehdin jo kerran muuttaakin. Olemme kiertäneet saarta autolla ja minä myös pyörällä. Ensimmäisenä vapaapäivänäni suuntasin pyörän nokan ensin kohti Asklepeionia, vanhoja raunioita, joissa aikoinaan Hippokrates opetti viisauksiaan. Sieltä matka jatkui Pilin kylään. Matka meni hyvin, ja päätin, että kun olin jo Piliin asti tullut niin pyöräilen vielä kylän vanhaan osaan. Pahaa aavistamatta aloin taivallukseni. Aluksi en edes huomannut, että matka oli kovin ylämäkivoittoista. Minuutit kuluivat ja pyöräily alkoi toden teolla tuntua reisissä. Olin jo luovuttamaisillani, mutta sitten eräs vanha kreikkalainen mies tuli mopedillaan vastaan ja sanoi, että matkaa ei ole enää paljoa jäljellä. Niinpä jatkoin, taluttamalla kylläkin. Saavuin parkkipaikalle, josta lähti kinttupolku ylöspäin. Itku meinasi päästä, mutta sisu ei antanut antaa periksi. Jatkoin taivaltamista ja pääsin kuin pääsinkin huipulle. Vuoren rinteellä oli kahvilla, jossa nautin frappea ihastellen henkeäsalpaavia maisemia Aegeanmerelle ja alapuolella oleviin kyliin. Eilen kävimme Turkissa, Bodrumin kaupungissa. Pienen kaupunkikierroksen jälkeen tapasimme pari opaskolleegaamme, joiden kanssa olimme työskennelleet aiemmin. Lisää jälleennäkemisiä on vielä tulossa myöhemmin kesällä. Täällä on kesä, ja nautin elämästä. Uusi huikea kappale elämässäni on juuri alkanut.