Kun ratsastin kouluttamattomalla 20-vuotiaalla hevosvanhus Einarilla, en voinut tietää millaista ratsastaminen voi oikeasti olla. Kaksi päivää sitten viilettäessäni lähes kiitolaukkaa aavikolla ja katsellessa aavaa sinistä merta hevosen selästä silmäni avautuivat ratsastamisen hienoudelle. Sukeltamisen ohella ratsastamisesta tulee varmastikin lempiajanviettotapojani, ainkain mikäli se itsestäni on kiinni.
Tjäreborgin Egyptiblogi on myös korkattu omasta puolestani. Juttusarja Hurghadan kaupunginosista odottaa jo jatkoa.
Eilen koitti vihdoin myös päivä, jota en enää uskonut tulevankaan. Minä ja seitsemän kollegaani aloitimme arabian kielen kurssin. Ensimmäisella tunnilla kävimme läpi 62 fraasia ja lausetta, ja nuo samaiset tulisi opetella seuraavalle tunnille, joka on jo huomenna. Opettajamme Rva Märtel kertoi myös karuja totuuksia egyptiläisen naisen elämästä. Itseään kunnioittava egyptiläinen nainen ei ikinä sano olevansa sinkku, ja jos niin ikävästi on käynyt, että nainen on sinkku vielä 23-vuotiaana, hän voi saman tien mennä narun jatkoksi. Pientä kärjistystä toki oli mukana, mutta siinäpä ajattelemisen aihetta kaikille.
maanantai 30. toukokuuta 2011
torstai 26. toukokuuta 2011
Pinnan alla
¨Miltä näyttää vallankumouksen jälkeinen Hurghada?
Kadut ovat edelleen hieman tyhjiä, eikä turisteja ole katukuvassa läheskään yhtä paljon kuin talvella. Kaupungin pääkatu, Sheraton road, on edelleen remontissa, niin kuin se on ollut lokakuusta lähtien. Kauppiaat huutelevat edelleen perään, missä tahansa liikutkaan. Päällisin puolin Hurghada ei juurikaan ole muuttunut, mutta kyllä Egyptissä pinnan alla edelleen kytee. Historialliset hetket tammi-helmikuussa eivät tuottaneet niin paljoa tulosta kuin maalle olisi toivonut, mutta muutosta parempaan toivottavasti on tulossa. Itse odotan pelonsekaisin tuntein syyskuisia presidentinvaaleja, mutta ennen niitäkin ehtii tapahtua vielä paljon.
Vaikka olenkin edelleen Egyptin pauloissa, pari viikkoa sitten toivoin kovasti, että olisin Suomessa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jääkiekon MM-kisojen välieräottelu Venäjää vastaan oli pelattu, enkä ollut siihen mennessä nähnyt yhtään ottelua, ei ollut itku kaukana. Kun finaalipari oli saaru selville, tunnelmaa luotiin hyväntahtoisella kiusoittelulla ruotsalaisten kollegojen kanssa parin päivän ajan, mutta kun sunnuntai vihdoin koitti, oli tunnelma katossa. Kantapaikkamme Papa's näytti kuin näyttikin loppuottelun suorana isolta screeniltä, ja me menimme varaamaan paikat jo hyvissä ajoin ennen peliä. Pubi oli täynnä suomalaisia ja ruotsalaisia, lippuja ja huutoja, ja tunnelma aivan mieletön. Kun maaleja alkoi tulla, tuli Mertarantaa kyllä ikävä, sillä puolan kielinen selostus ei saanut ihan samaa latausta aikaiseksi kuin Antsan selostukset. Muutamaa minuuttia ennen loppua Papa's oli tyhjentynyt ruotsalaisista ja suomalaisten juhlat olivat täydessä käynnissä. Voi sitä huutoa, laulua, riemua ja epäuskoa. Kuudentoista vuoden odotus oli ohi. Ruotsalaiset oli lyöty.
Työt ovat alkaneet hiljalleen. Ensimmäiset viikot olivat lähinnä ajan tappamista, mutta nyt töihin on päässyt kunnolla kiinni. Kaikille myöskin pieni vinkki. Tjäreborgin ensimmäinen blogi on alkanut, ja tuo blogihan on tottakai Egypti-blogi. Allekirjoittaneen tekstejä pääsee siis pian lukemaan myös tjareborg.fi -osoitteessa. Luultavasti juuri mainitussa osoitteessa tekstit ilmestyvät myös paljon useammin kuin varsinaisessa blogissani.
Lämpötila on alkanut Egyptissä kohota kesälukemiin ja viimeiset päivät ovat olleet jo hyvin suuntaa-antavia. Lähes päivittäin rikkoutuu +35 asteen raja. Rusketus on jo myös hyvällä mallilla ja muutama lisäpäivä rannalla tai merellä tekee aina ihmeitä. Tänäänkin vietin vapaapäiväni merellä sukeltamassa. Päivät merellä ovat täyttä parhautta ja täyttä rentoutumista: silmänkantamattomiin turkoosia vettä, lämmittävä aurinko ja viilentävä merituuli, hiukset jotka ovat kuin tappuraa ja laivan keinunta. Muuta ei tarvita. Sukeltaessa olen nähnyt myös elämäni ensimmäisen meritähden sekä mustekalan. Luonto on aika ihmeellinen. Lauantaina olisi tarkoitus mennä tyttöporukalla ratsastamaan pariksi tunniksi aavikolle ja kesäkuun puolella valloitamme Aleksandrian. Paljon hienoja asioita on edessä.
Kaikkein eniten innoissani tällä hetkellä olen kuitenkin arabian kurssista, jonka aloitan muutaman muun kollegan kanssa toivottavasti sunnuntaina. Tämänhetkinen työyhteisöni on huikaisevan hieno, ja saimme kuin saimmekin aikaiseksi aloittaa porukalla arabian kurssin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta hauskaa varmasti.
Työporukkamme on hitsautunut yhteen loistavasti. Olen tutustunut niin hienoihin ihmisiin taas kerran, etten voi uskoakaan. Kämppäkaverini ovat mahtavia, ja meidän yhteiselomme sujuu täysin mutkattomasti. Usein istumme olohuoneessa tiimi-pyjamapöksyissämme ja kerromme päivän tapahtumia. Olemme kuin olisimme tunteneet aina.
Matka maailman ympäri jatkuu. Mihin tieni vie seuraavaksi, sitä ei tiedä. Siihen mennessä yritän nauttia elämän pienistä hetkistä ja iloista. Jäähyväisiin on vielä aikaa.
Kadut ovat edelleen hieman tyhjiä, eikä turisteja ole katukuvassa läheskään yhtä paljon kuin talvella. Kaupungin pääkatu, Sheraton road, on edelleen remontissa, niin kuin se on ollut lokakuusta lähtien. Kauppiaat huutelevat edelleen perään, missä tahansa liikutkaan. Päällisin puolin Hurghada ei juurikaan ole muuttunut, mutta kyllä Egyptissä pinnan alla edelleen kytee. Historialliset hetket tammi-helmikuussa eivät tuottaneet niin paljoa tulosta kuin maalle olisi toivonut, mutta muutosta parempaan toivottavasti on tulossa. Itse odotan pelonsekaisin tuntein syyskuisia presidentinvaaleja, mutta ennen niitäkin ehtii tapahtua vielä paljon.
Vaikka olenkin edelleen Egyptin pauloissa, pari viikkoa sitten toivoin kovasti, että olisin Suomessa. Viimeistään siinä vaiheessa, kun jääkiekon MM-kisojen välieräottelu Venäjää vastaan oli pelattu, enkä ollut siihen mennessä nähnyt yhtään ottelua, ei ollut itku kaukana. Kun finaalipari oli saaru selville, tunnelmaa luotiin hyväntahtoisella kiusoittelulla ruotsalaisten kollegojen kanssa parin päivän ajan, mutta kun sunnuntai vihdoin koitti, oli tunnelma katossa. Kantapaikkamme Papa's näytti kuin näyttikin loppuottelun suorana isolta screeniltä, ja me menimme varaamaan paikat jo hyvissä ajoin ennen peliä. Pubi oli täynnä suomalaisia ja ruotsalaisia, lippuja ja huutoja, ja tunnelma aivan mieletön. Kun maaleja alkoi tulla, tuli Mertarantaa kyllä ikävä, sillä puolan kielinen selostus ei saanut ihan samaa latausta aikaiseksi kuin Antsan selostukset. Muutamaa minuuttia ennen loppua Papa's oli tyhjentynyt ruotsalaisista ja suomalaisten juhlat olivat täydessä käynnissä. Voi sitä huutoa, laulua, riemua ja epäuskoa. Kuudentoista vuoden odotus oli ohi. Ruotsalaiset oli lyöty.
Työt ovat alkaneet hiljalleen. Ensimmäiset viikot olivat lähinnä ajan tappamista, mutta nyt töihin on päässyt kunnolla kiinni. Kaikille myöskin pieni vinkki. Tjäreborgin ensimmäinen blogi on alkanut, ja tuo blogihan on tottakai Egypti-blogi. Allekirjoittaneen tekstejä pääsee siis pian lukemaan myös tjareborg.fi -osoitteessa. Luultavasti juuri mainitussa osoitteessa tekstit ilmestyvät myös paljon useammin kuin varsinaisessa blogissani.
Lämpötila on alkanut Egyptissä kohota kesälukemiin ja viimeiset päivät ovat olleet jo hyvin suuntaa-antavia. Lähes päivittäin rikkoutuu +35 asteen raja. Rusketus on jo myös hyvällä mallilla ja muutama lisäpäivä rannalla tai merellä tekee aina ihmeitä. Tänäänkin vietin vapaapäiväni merellä sukeltamassa. Päivät merellä ovat täyttä parhautta ja täyttä rentoutumista: silmänkantamattomiin turkoosia vettä, lämmittävä aurinko ja viilentävä merituuli, hiukset jotka ovat kuin tappuraa ja laivan keinunta. Muuta ei tarvita. Sukeltaessa olen nähnyt myös elämäni ensimmäisen meritähden sekä mustekalan. Luonto on aika ihmeellinen. Lauantaina olisi tarkoitus mennä tyttöporukalla ratsastamaan pariksi tunniksi aavikolle ja kesäkuun puolella valloitamme Aleksandrian. Paljon hienoja asioita on edessä.
Kaikkein eniten innoissani tällä hetkellä olen kuitenkin arabian kurssista, jonka aloitan muutaman muun kollegan kanssa toivottavasti sunnuntaina. Tämänhetkinen työyhteisöni on huikaisevan hieno, ja saimme kuin saimmekin aikaiseksi aloittaa porukalla arabian kurssin. Helppoa se ei tule olemaan, mutta hauskaa varmasti.
Työporukkamme on hitsautunut yhteen loistavasti. Olen tutustunut niin hienoihin ihmisiin taas kerran, etten voi uskoakaan. Kämppäkaverini ovat mahtavia, ja meidän yhteiselomme sujuu täysin mutkattomasti. Usein istumme olohuoneessa tiimi-pyjamapöksyissämme ja kerromme päivän tapahtumia. Olemme kuin olisimme tunteneet aina.
Matka maailman ympäri jatkuu. Mihin tieni vie seuraavaksi, sitä ei tiedä. Siihen mennessä yritän nauttia elämän pienistä hetkistä ja iloista. Jäähyväisiin on vielä aikaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)