Ehkä sen aiheuttaa aurinko, ehkä meri tai ehkä vain se tosiseikka, että manner on eri. Egyptiläinen kulttuuri ja mentaliteetti eivät paljon enempää voisi erota suomalaisesta. Kadulla kävellessä naiset saavat kuulla samat kohteliaisuudet kymmeniä kertoja päivässä, taksissa kuljettaja utelee oletko naimisissa, ihmiset ovat aidosti kiinnostuneita toisistaan, kieltä ei osata, mutta sitä puhutaan, hinnat ja kaikki siihen liittyvä ilonpito ovat Egyptissä arkipäivää. Listaa voisi kai jatkaa loputtomiin.
Eroavaisuuksista huolimatta, tai ehkä juuri niiden tähden, Egypti on hieno maa. Turkoosina hehkuva Punainen meri on maalta katsottuna suoraan postikortista ja pinnan alla väriloisto huikaisee. Snorklaaminen ja sukeltaminen todella avaavat uuden maailman. Aurinko paistaa aamusta iltaan ja lämpötila huitelee kolmessakymmenessä. Suomesta kantautuvat kaiut lumesta eivät oikein mahdu tajuntaan.
Kaksi viikkoa sitten saavuin Egyptin Hurghadaan enkä edes voi käsittää mitä kaikkea olen jo ehtinyt kokea. Introviikot ovat takana ja eilen puin ensimmäistä kertaa ylleni uniformun ja aloitin työt. Työyhteisömme on mahtava ja ruotsin puhuminenkin sujuu päivä päivältä sujuvammin. Hienoimpia kokemuksia viimeisten kahden viikon aikana ovat olleet seuraavat:
1. Pyramidit. Niitä ei voi sanoin kuvailla. Kun seisoo Kheopsin pyramidin juurella ei voi kuin ihailla. Sisältä ne kylläkin ovat aika tunkkaisia.
2. Meri, snorklaaminen ja sukeltaminen. Kuka olisi uskonut, että Avaran luonnon vihaaja voi nauttia kalojen katselemisesta. Ensi viikolla aion aloittaa sukelluskurssin, inshallah.
3. Uudet ihmiset. Erilaiset ihmiset, eri taustoista ovat päätyneet samaan paikkaan. Voiko olla hienompaa?
4. Delfiinit. Viiden delfiinin parvi löysi samaan aikaan samaan paikkaan veneemme kanssa.
Kaiken tämän lisäksi olen ratsastanut kamelilla, veneillyt Niilillä, kokenut Saharan laajuuden, oppinut muutamia sanoja arabiaa, ruskettunut ja kokenut Egyptin liikenteen kaoottisuuden. Pahoin pelkään, että kukaan ei enää uskalla Suomessa tulla kyytiini, sillä täällä tärkein apuväline ajamisessa on torvi ja vilkuttaminen on turhaa. Kairossa jokaisessa autossa oli lommo, naarmu tai mitä mielenkiintoisempia naru- ja ilmastointiteippiviritelmiä.
Minä viihdyn. Ennen lähtöä ajattelin, että nyt kulttuuri muuttuu sen verran, että jonkilainen kulttuurishokki saattaa tulla. No ainakaan vielä siitä ei ole tietoakaan. Nautin aivan suunnattomasti siitä, että saan kokea koko ajan uutta ja ihmeellistä ja saan oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Haasteita riittää ja ne ovat tervetulleita. Olen siellä, missä minun pitääkin.
Meri ja useat maat erottavat Egyptin ja Suomen toisistaan. Tähdet yläpuolella ovat kuitenkin samat riippumatta siitä, mistä niitä katsoo, mitä nyt kuu on vähän eri suuntaan kallellaan.
