Istun hotellin ulkoterassilla Kaolackissa, Senegalissa. Altaan ympärillä on värillisiä lamppuja, nurkassa joulukuusi, taivaalla tähtiä ja kuun rippeet. Viimeiset kolme päivää olen kiertänyt yhdessä paikallisoppaamme Kantehin ja kuljettajamme kanssa Senegalin länsi- ja pohjoisosia. Huomenna palaan takaisin Gambiaan, ja sen myötä minun pitäisi olla valmis viikon päästä tulevia ensimmäisiä kiertomatkalaisiani varten.
Siinä missä Gambia vaikuttaa pelkältä pikkukylältä ja maaseudulta, Senegalissa on selkeitä ranskalaisia vaikutteita ja hieman kehittyneempiä kaupunkejakin. Olen ollut todella positiivisesti yllättynyt kaikesta mitä olen nähnyt, ja uskon, että kietomatkoista tulee hyviä. Ihastuin Goren saareen, jolla on synkkä osansa orjakaupan kammottavassa historiassa. Maistoin vettä vaaleanpunaisesta järvestä. Näin satoja pelikaaneja, merimetsoja ja naamioviheltäjäsorsia. Olen istunut minibussissamme satoja ja satoja kilometrejä ja yrittänyt sisäistää näkemääni. Sillä seuraavan kerran näissä maisemissa ollessani, minä olen opas.
Täällä ollessani olen myös ajatellut Egyptiä todella paljon. Tahtomattakin rinnastan kaiken maahan, jota olen alkanut jo kaivatakin. Vieläkään en ole nähnyt upeampaa auringonnousua kuin Siinain vuorella kokemani. Jos Egypti vie siis kauneimman auringonnousun tittelin, kyllä täällä auringonlaskut ovat omaa luokkaansa. Auringonlasku savannilla, se täytyy jokaisen itse nähdä.
Aika matelee eteenpäin ja pian on joulu. Haluaisin olla kotona läheisteni seurassa ja nauttia joulun tuoksuista, mauista ja tunteista. Kaikki tuo on vain tällä hetkellä valitettavan kaukana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti